Kangasmannilan tilasta tuli Keuruun kirkkoherran virkatila vuonna 1675. Ensimmäinen pappila valmistui Keurusselän rantaan 1600-luvun lopussa. Pappilat olivat pitäjässä kulttuurielämän keskuksia ja tärkeitä kokoontumistiloja. Keuruun pappiloissa kävi 1800-luvun lopulla runsaasti kesävieraita tutustumassa puhtaaseen suomen kieleen. Maalausmatkoillaan pappilassa majoittuivat muun muassa Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre.

Keuruun kirkkoherran pappila ja lähes kaikki pappilan piharakennukset paloivat vuonna 1809. Uutta pappilaa alettiin rakentaa turkulaisen rakennusmestari Johan Sundstenin piirrosten mukaan. Turun empireä edustava pappila valmistui lopulta vuonna 1813. Sitä laajennettiin 1870-luvulla ja 1890-luvun lopussa siihen tehtiin järvenpuoleinen kuisti. Arkistosiipi valmistui pappilaan 1920-luvulla. Pappila palveli kahdentoista Keuruun kirkkoherran asuntona.

Kirkkoherran virkatila oli merkittävä maatila, jossa oli useita torppia, suuret viljelmät ja karjaa. Kirkkoherran pappilalle rakennettiin sen arvon mukainen kivinavetta vuonna 1903. Pappilaelämän luonne muuttui 1920-luvulla, kun papisto siirtyi rahapalkkaan. Aluksi tilaa vuokraviljeltiin. Sen jälkeen navetta toimi useassa käytössä, muun muassa Mäkelän liikenteen linja-autojen tallina ja korjaustilana. Se rapistui kunnes seurakunta kunnosti sen ympäristöineen. Vuonna 2000 pappilan navetassa avattiin Matkailukeskus Kamana.

Uusi pappila rakennettiin vuonna 1966. Vanha pappila jäi pois käytöstä vanhanaikaisena ja tarpeettomana. Se haluttiin purkaa, mutta rakennuksen arvo ymmärrettiin ajoissa. Pappila suojeltiin rakennuslailla vuonna 1972. Rakennus kunnostettiin museoviraston ohjauksessa ja siellä toimi päiväkoti vuosina 1976 - 2004. Pappila avattiin yleisölle ennallistavan peruskorjauksen jälkeen lokakuussa 2005. Keuruun seurakunta sai joulukuussa 2005 Keski-Suomen kulttuuriympäristö-palkinnon Keuruun vanhan pappilan ja matkailukeskus Kamanan kunnostuksesta.